fbpx

Saatavilla olevien aurinkosuojien määrä on valtava ja itselle sopivan tuotteen löytäminen voi aiheuttaa hämmennystä. Koska aurinkosuojan tuomat edut niin ihosyövän kuin ihon ennenaikaisen vanhenemisen ehkäisyssä ovat kiistattomat, on sinun hyvä tietää muutamia perusseikkoja, joihin tulisi kiinnittää huomiota voidetta ostaessa. Kaikki aurinkosuojatuotteet eivät ole samanarvoisia (tai edes tehokkaita), ja onkin hyvä tietää mitkä tuotteet kannattaa jättää kaupan hyllylle.

Tiedätkö esimerkiksi UVA ja UVB -suojien tai kemiallisen ja fysikaalisen aurinkosuojan eroavaisuudet tai mitä ainesosia aurinsuojatuotteesta tulisi löytyä ja mitä taas ei? Tai että pelkkä SPF -arvo ei vielä kerro juuri mitään voiteen antamasta suojasta ihon ikääntymistä vastaan? Aurinkovoiteiden sisältämiin ainesosiin on liitetty myös terveyteen ja ympäristöön liittyviä uhkia, joista sinun kuluttajana on hyvä olla tietoinen.

Perehdyn aurinkosuojatuotteiden aineosiin liitettyihin terveysvaikutuksiin tutkimustiedon valossa, ja kumoan joitakin yleisiä uskomuksia näihin liittyen. Tiedossa on siis kattava tietopaketti, joka kannattaa jaksaa lukea loppuun 🙂

Miksi ihoa pitää suojella auringon UV-säteitä vastaan?

Auringon UV -säteet ovat merkittävin ihoa vanhentava ulkoinen tekijä. Tutkimusten mukaan jopa 80% ihon ikääntymismuutoksista aiheutuu auringon UV-säteilystä. UV-valo aiheuttaa ihon ennenaikaista vanhenemista, jota kutsutaan valovanhenemiseksi. Iho muuttuu vähitellen paksummaksi ja epätasaisemmaksi, ja siihen voi tulla pigmentaatiomuutoksia maksaläiskien muodossa. UV-säteet aiheuttavat mm. kollageeni- ja elastiinisäikeiden katkeamista ja siten heikentävät ihon tukiverkkoa. Tämä johtaa ihon kosteuden vähenemiseen, mikä edesauttaa juonteiden ja ryppyjen muodostumista.

UV-säteet aiheuttavat myös ihon perintötekijöiden (DNA-ketju) vaurioita, jota voivat johtaa syöpäsolujen muodostumiseen. Ei ole siis aivan se ja sama mitä ihollesi laitat (vai laitko mitään…) suojautuaksesi auringolta.

UVA ja UVB -säteet – mikä on niiden ero?

Kun ihomme altistuu auringonvalolle, iho vähitellen tummenee. Ruskettunut iho on usein haluttu lopputulos, koska ruskettunut iho koetaan esteettisesti kauniiksi. Mutta onko rusketuksesta maksettava hinta kuitenkaan sen arvoista?

Ihon ruskettumisen aiheuttavat auringon UVB-säteet, jotka vaikuttavat ihon pintakerroksen pigmenttisoluihin eli melanosyytteihin. Rusketus on ihon puolustusmekanismi näitä vahingollisia säteitä vastaan ja merkki ihon vahingoittumisesta. Aurinkoaltistuksen jatkuessa iho alkaa punoittaa (ihon palaminen/engl. burning) ja siihen voi muodostua kivuliaita rakkoja. UVB-säteet voivat aiheuttaa ihosoluihin mutaatioita, joista voi ajan kuluessa kehittyä syöpäsoluja. Myös ihon palaminen altistaa ihosyövän kehittymiselle. UVB-säteitä vaimentavat mm. ilmakehän otsoni.

UVB -säteet aiheuttavat ihon ruskettumisen ja palamisen (B=Burning)

UVA -säteet pystyvät sen sijaan tunkeutumaan aina ihon pintakerroksista ihon syvimpiin kerroksiin (dermikseen) saakka. UVA-säteet eivät polta ihoa, mutta ne aiheuttavat kollageeni- ja elastiinisäikeiden katkeilua, ihon kuivumista ja ihon ikääntymismuutoksia. UVA -säteily ei juurikaan vaimene ilmakehässä. Myös UVA-säteily altistaa ihosyövän synnylle.

UVA -säteet eivät aiheuta ihon palamista tai rusketusta kuten UVB -säteet, vaan ne johtavat ihon ennenaikaisiin ikääntymismuutoksiin (A=ageing)

UV-säteet aiheuttavat ihon ennenaikaisia ikääntymismuutoksia ihon DNA vaurioiden ja oksidatiivisen stressin kautta (lähde). Tutkimukset osoittavat myös, että säännöllinen laajakirjoisen (suojaus sekä UVA että UVB -säteitä vastaan) aurinkosuojavoiteen käyttö ehkäisee ihon DNA -vaurioita ja suojaa ihoa ihosyövän synnyltä. Suojautuminen UV -säteiltä on siis tärkeää sekä terveyden kannalta että ihon ennenaikaisen vanhenemisen estämiseksi.

Huomioi, että UVA-säteilyä on auringonvalossa aina, päivän ajasta riippumatta, ja UVA -säteet pystyvät läpäisemään myös ikkunalasin. Suojaus voi olla sisätiloissakin tarpeen, jos saat auringon valoa esim. ikkunan kautta. Myös autoa ajaessa tai bussissa istuessa UVA -altistusta tulee usein ikkunan kautta. Tämän vuoksi ihoa tulisi suojata auringolta ympäri vuoden, myös talvella ja aurinkoisina sekä pilvisinä päivinä.

SPF -merkintä aurinkosuojatuotteissa

Aurinkosuojavoiteissa oleva merkintä SPF tulee englannin kielen sanoista Sun Protection Factor. Tämä lukema kertoo, kuinka pian ilman aurinkosuojavoidetta oleva iho alkaa punoittamaan verrattuna ihoon, jolle on laitettu aurinkosuojavoidetta. Toisin sanoen SPF kertoo tuotteen kyvystä ehkäistä ihon palamista auringossa. Huomioi kuitenkin, että SPF-arvo EI siis kerro vielä mitään UVA -säteiltä suojauksesta eli siitä, kuinka hyvin se suojaa ihoa mm. ennenaikaiselta vanhenemiselta.

SPF -arvon tuoma suoja ei ole lineaarinen, sillä SPF15 estää 93% UVB -valosta, SPF30 97% ja SPF50 98%. Jos katsomme lukemia hieman toisinpäin, eli kuinka iso osa UV-valon osasta pääsee ihoon, saadaan seuraavat lukemat:

  • SPF15 > ihoon pääsee 7% UVB-säteistä
  • SPF30 > ihoon pääsee 3% UVB-säteistä
  • SPF50 > ihoon pääsee 2% UVB-säteistä

Eli toisin sanoen, SPF15 merkillä varustettu aurinkosuojavoide päästää ihoon yli kaksi kertaa enemmän UV-säteitä kuin SPF30 tuote (3% vs. 7%). SPF30 ja SPF50:n ero suojaustehossa on kuitenkin melko pieni, noin 1%.

Nämä lukemat tosin pätevät vasta, kun aurinkosuojaa on levitetty ohjeistuksen mukainen määrä. Tutkimusten mukaan ihmiset usein laittavat iholleen annosteluohjetta vähäisempiä aurinkovoidemääriä, jolloin UV-suojaus jää vajaaksi. Keskimäärin aurinkosuojavoidetta tulisi käyttää kasvojen ja kaulan alueella noin teelusikallisen verran.

UVA/UVB, PA ja broad spectrum -merkinnät aurinkovoiteissa?

EU-säädösten mukaan aurinkosuojatuotteen antaman UVA -suojan tulisi olla vähintään 1/3 ilmoitetusta UVB -suojakertoimesta ja ns. kriittisen aallonpituuden 370nm. UVA-suojan merkkinä tuotteessa tulee olla ympyrän sisällä oleva merkintä ”UVA”. UVA ja UVB -suojauksen määrän testauksessa tulee käyttää standardoituja ja toistettavia testejä. SPF -arvot vaihtelevat SPF6:sta (alhainen suoja) SPF50+:een (hyvin korkea suojaus). SPF-arvon noustessa siis myös sen sisältämän suhteellisen UVA -suojauksen määrä nousee, ja tämän vuoksi kannattaa aina valita mahdollisimman korkean SPF-arvon sisältämä tuote.

Aasiassa valmistetuissa aurinkosuojissa käytetään myös usein PA (lyhenne sanoista Protection Grade of UV-A) -merkintää. PA+ merkitsee vähäistä suojaa ja PA++++ hyvin korkeaa suojaa UVA-säteitä vastaan. PA -arvo mitataan käyttämällä PPD -menetelmää (sanoista Persistent Pigment Darkening) ja tarkoittaa sitä aikaa, joka suojaamattomalta iholta kuluu päivettymiseen verrattuna tutkitulla aurinkorasvalla suojattuun ihoon. Yhdysvalloissa ja Kanadassa käytetään Broad Spectrum -nimikettä aurinkosuojatuotteessa viitaten tuotteen laajakirjoisuuteen eli UVA- ja UVB -säteiltä suojaukseen.

Kuluttajana kannattaa muistaa, että samat säännökset eivät päde kaikkialla maailmassa, ja aurinkovoiteet eivät ole tästä poikkeus. Koska Yhdysvalloissa aurinkovoiteet luokitellaan lääkeaineiksi, niiden säätely on tiukempaa vs. maat, jotka luokittelevat ne kosmetiikaksi. EU:ssa on mm. sallittu useamman UV -säteiltä suojaavan kemiallisen ainesosan käyttö, jonka johdosta eurooppalaisten voiteiden suojausteho voi olla tässä suhteessa parempi. Erityisesti tämä pätee UVA -säteiden suojausta vastaan.

Fysikaaliset ja kemialliset aurinkosuojat – tutkimustieto?

Fysikaalisia (epäorgaanisia) UV-suoja-aineita eli UV-filttereitä ovat titaanidioksidi (TiO2) ja sinkkioksidi (ZnO). Nämä toimivat iholla suojakilven tavoin heijastaen auringon UV-säteet pois ihon pinnalta. Titaanidioksidia ja/tai sinkkioksidia UV-valoa absorboivina aineina sisältäviä aurinkovoiteita kutsutaan yleisesti mineraaliaurinkovoiteiksi. Ongelmalliseksi on usein koettu näiden tuotteiden koostumus ja ihon jääminen valkoiseksi johtuen partikkeleiden valoa heijastavien ominaisuuksien vuoksi. Lisäksi niiden poistaminen iholta voidaan kokea haastavaksi.

Fysikaaliset aurinkovoiteet sopivat hyvin herkällekin iholle, ja niiden antama suojaus alkaa heti voiteen laiton jälkeen. Tutkimukset osoittavat, että titaanidioksidi ja sinkkioksidi ovat hyvin siedettyjä ja turvallisia. Voiteiden koostumusta ja käyttömukavuutta on joissakin tuotteissa pyritty parantamaan käyttämällä nanokokoisia partikkeleita, joiden käyttö on aiheuttanut kuluttajissa hämmennystä niihin liitettyjen mahdollisten terveys- ja ympäristöriskien vuoksi.

Sinkki- tai titaaninanopartikkeleiden ei ole tutkimuksissa havaittu imeytyvän ihosta elimistöön edes vaurioituneesta ihosta. Kuluttajien turvallisuutta käsittelevä tiedekomitea SCCS (Scientific Committee on Consumer Safety) EU:ssa on arvioinut, että sinkkioksidin ja titaanidioksidin käyttö nanopartikkelikoossa on turvallista aurinkovoiteissa, mutta spray -muodossa olevat suihkutettavat ja hengitysteiden kautta mahdollisesti imeytyvät nanopartikkelit eivät sen sijaan ole turvallisia. Nanomateriaalien ongelmana on kuitenkin niiden negatiiviset ympäristövaikutukset etenkin vesistöjen ekosysteemiin.

Kemialliset (orgaaniset) suoja-aineet sitovat auringon UV-säteilyä toimien iholla sienen tavoin. Yleisiä kemiallisia suoja-aineita ovat avobentsoni, oksibentsoni ja oktokryleeni. Nämä UVA ja UVB -säteitä absorboivat aineosat muuttavat auringon UV-säteet iholla lämmöksi. Tämän fotokemiallisen reaktion yhteydessä voi syntyä myös haitallisia vapaita radikaaleja. Usein kemiallisia suoja-aineita sisältäviin aurinkosuojavoiteisiin on lisätty antioksidantteja tätä reaktiota kompensoimaan.

Kemialliset aurinkosuojat ovat usein kosmeettisesti miellyttävämpiä kuin fysikaaliset aurinkosuojat, koska niiden formulointiin käytetyt ainesosat imeytyvät ihoon. Kemialliset suojavoiteet tulisi laittaa iholle noin 30min ennen aurinkoaltistusta, jotta aurinkosuojan aktiiviaineet ehtivät aktivoitumaan ja antamaan täyden suojavaikutuksen.

Vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin kuuden aurinkovoiteista usein löytyvän kemiallisen ainesosan (oksibentsoni [oxybenzone; benzophenone-3, BP-3], avobentsoni [avobenzone], oktokryleeni [octocrylene], homosalaatti [homosalate], oktisalaatti [octisalate] ja oktinoksaatti [octinoxate]) imeytyvän iholta verenkiertoon jo yhden annostelukerran jälkeen. Verestä mitatut pitoisuudet ylittivät 0.5ng/ml kaikilla tutkituilla ainesosilla. Oksibentsonin plasmapitoisuudet olivat noin 40x korkeammat muihin tutkittuihin ainesosiin verrattuna. Tutkimuksessa voidetta siveltiin 2mg/cm2 alueelle ja kattamaan 75% ihosta (uimapuvussa ollessa auringonvalolle altistuvat alueet). Tämä on suositus aurinkosuojavoiteiden käyttömäärästä, mutta todellisuudessa käyttömäärät jäävät yleensä reilusti tämän alle.

Erityisen ongelmallinen yhdiste on oksibentsoni. Koholla oleviin seerumin oksibentsonipitoisuuksien on mm. havaittu olevan yhteydessä alhaisiin testosteronimääriin pojilla sekä lasten korkeampiin (pojat) tai alhaisiin (tytöt) syntymäpainoon (lähde 1 ja lähde 2). Oksibentsonin, oktokryleenin ja oktinoksaatin on myös havaittu olevan vesistölle haitallista ja häiritsevän mm. korallien, levien ja kalojen lisääntymistä ja kasvua (yhteenveto).

FDA on pyytänyt lisätutkimuksia tutkittuihin ainesosiin liittyen, jotta voidaan varmistaa niiden turvallisuus. Tällä hetkellä ei siis mm. tiedetä, mikä on turvallinen raja ko. aineiden systeemisille pitoisuuksille tai niiden pitkäaikaisista terveysvaikutuksista ihmisillä. Tällä hetkellä FDA on antanut merkinnän ”GRASE” (engl. generally recognized as safe and effective) ainoastaan kahdelle aurinkovoiteiden sisältämälle ainesosalle, sinkkioksidille ja titaanidioksidille.

Aurinkovoiteiden todellinen UV-suoja?

Tiesitkö, että aurinkovoidepurkin merkintöjen perusteella on hyvin vaikea, ellei mahdoton, kertoa voiteen tuomaa todellista aurinkosuojaa. Fysikaaliset ja kemialliset UV-suodattimet antavat suojaa vain niille ominaisella aallonpituusalueella, jolloin voiteessa tulee (tai tulisi) olla monia eri absorptiospektrin omaavia aurinkosuoja-aineita, jotta se kattaisi koko UV-alueen. Suojakerroin ei siis itsessään kerro vielä voiteen antamasta todellisesta tehosta UVA ja UVB -säteilyä vastaan.

Fysikaaliset suoja-aineet titaanidioksidi ja sinkkioksidi suojaavat molemmat auringon UVB-säteilyltä (aallonpituus 280-315nm). TiO2 suojaa myös 320 ja 340nm välillä olevilta UVA2 -säteiltä, mutta se ei suojaa juurikaan pitkäaaltoisilta UVA1 -säteiltä, jotka ovat 340-400nm alueella. Sinkkioksidi puolestaan suojaa ihoa sekä UVA1 että UVA2 -säteiltä, jolloin se tarjoaa laajemman suojan kaikilta eri UV-spektreiltä. Fysikaalisessa aurinkosuojavoiteessa olisi siis hyvä olla joko sinkkioksidia tai mieluiten sekä sinkkioksideja että titaanioksidia. Pelkkä titaanidioksidi ei tarjoa täydellistä suojaa UVA säteiltä.

Fysikaalisista suoja-aineista ainoastaan sinkkioksidi suojaa ihoa myös UVA1 -säteiltä

Kemiallisia suoja-aineita löytyy aurinkosuojavoiteista useita ja ne suojaavat ihoa auringolta eri aallonpituuksissa. Kemiallisista UV-säteiltä suojaavista suoja-aineista ainoastaan avobentsoni on sallittu Yhdysvalloissa. Euroopassa myytävissä aurinkosuojatuotteissa UV -säteiltä suojaavia ainesosia ovat mm seuraavat:

  • Drometrizole Trisiloxane (Mexoryl XL): suojaa UVB (abs. maksimi 303nm) ja UVA -säteiltä (abs. maksimi 344nm)
  • Bis-Ethylhexyloxyphenol Methoxyphenyl Triazine (Bemotrizinol / Tinosorb S) suojaa laajasti sekä UVA että UVB -säteiltä 280-400nm alueella
  • Diethylamino hydroxybenzoyl hexyl benzoate (Uvinul A Plus): suojaa UVA-säteiltä, abs. maksimi 354nm

Kemiallisista aurinkosuojavoiteista on siis hyvin hankala tietää INCI -listaa lukematta, kuinka hyvä tuotteen aurinkosuoja on kaikkia eri UV-säteitä vastaan. Esim. avobentsoni hajoaa melko nopeasti UV-valon vaikutuksesta, minkä vuoksi tuotteessa tulisi olla lisättynä sen stabiliteettia lisääviä ainesosia. Yksi parhaimmista kemiallisista yhdisteistä tähän tarkoitukseen on Bemotrizinol (Tinosorb S), joka ei juurikaan hajoa UV-valossa ja antaa laajakirjoisen UV-suojan.

Itse suosittelen aina käyttämään kasvojen ja decolteen alueella vähintään SPF30 -tuotteita, varsinkin keväällä ja kesällä. Vaaleaihoiselle ja herkästi palavalle, lapsille ja anti-age -ihonhoitoon suosittelen SPF50 olevia tuotteita. Lisäksi ihoa tulisi suojata aurinkolasein ja vaattein, jolloin herkkien alueiden UV-suojaus voidaan maksimoida.

Alle SPF30 olevat tuotteet kannattaa mielestäni jättää kaupan hyllylle, sillä niistä ei saa riittävää suojaa UV-säteitä vastaan. Tämä johtuu saatavan UVA-suojan varmistuksen lisäksi siitä, että käytetyt tuotemäärät eivät yleensä ole optimaalisia eli ihon suojaus jää yleensä alhaisemmaksi kuin pullossa oleva merkintä. Lisäksi tuotteessa olisi hyvä olla merkintä vedenkestävyydestä (”water resistant”), joka takaa tuotteen paremman pysyvyyden kostealla iholla.

Ihoa ärsyttävät ainesosat aurinkovoiteissa?

Aurinkovoiteista voi tulla monenlaisia ihoreaktioita. Tämä ei liene yllätys, sillä sisältäväthän ne usein melko paljon erilaisia ainesosia ollakseen tehokkaita. Ihoreaktiot aurinkosuojavoiteen käytön jälkeen voivat johtua niiden sisältämistä hajusteista tai säilöntäaineista kuten alkoholista. Myös UV-suoja-aineet voivat aiheuttaa oireilua. Yleisimmin iho-oireita aiheuttavia UV-suoja-aineita ovat oksibentsoni ja oktokryleeni.

Herkkäihoisen annattaa siis ennen aurinkosuojavoiteen ostoa tarkistaa tuotteen INCI -lista, ja valita tuote, jossa on mahdollisimman vähän ihoa herkistäviä aineosia.

Yleisimmin fysikaaliset eli mineraaliaurinkosuojavoiteet ovat paremmin siedettyjä kuin kemialliset aurinkosuojavoiteet. Lapsille ja herkkäihoisille on monissa sarjoissa omat tuotteensa, ja ne sopivat usein herkkäihoisillekin sekä esim. raskaana oleville. Jos haluat olla varma, ettei tuote imeydy iholta verenkiertoon kannattaa valita fysikaalinen aurinkosuoja.  Ennen uuden aurinkosuojavoiteen käyttöönottoa kannattaa tuotetta kokeilla pienelle ihoalueelle muutaman päivän ajan, ja vasta sen jälkeen levittää sitä koko kasvojen alueelle.

Muista seuraavat asiat aurinkovoiteista:

  • Tuotteen SPF -arvo tulisi olla 30 tai 50 ja sen tulisi sisältää suojauksen sekä UVA että UVB -säteiltä

  • Aurinkosuojavoidetta tulee käyttää riittävästi, jotta se on tehokasta. Kasvojen ja dekolteen alueelle riittävä määrä on noin 1tl. Muista myös lisätä aurinkovoidetta tarpeen mukaan, erityisesti jos kastut tai hikoilet

  • Tarkista kemiallisen aurinkosuojatuotteen INCI -lista, ettei se sisällä seuraavia ympäristölle (ja mahd. terveydelle) haitallisia ainesosia: Oksibentsoni (oxybenzone), oktinoksaatti (octinoxate) tai oktokryleeni (octocrylene). Oksibentsoni ja oktokryleeni voivat myös aiheuttaa herkkäihoiselle iho-oireita

  • Jos ostat mineraaliaurinkosuojavoiteen, tarkista INCI -listalta, että tuote sisältää sinkkioksidia, jotta saat täyden suojan myös pitkiä UVA-säteitä vastaan

  • Älä käytä suihkutettavissa spray -muodossa olevaa, nanopartikkeleita sisältävää aurinkosuojatuotetta, koska niiden käytössä piilee terveysriski

  • Raskaana olevien ja lasten kannattaa valita fysikaalisen suojan antava mineraaliaurinkosuojavoide. Myös hyvin herkkäihoisen ja atooppisen kannattaa valita mineraaliaurinkosuojavoide

Nämä kriteerit täyttävät aurinkosuojavoiteet löydät täältä:

Paras fysikaalinen anti-age aurinkosuojavoide kasvoille x4 [SPF50] ? Eri ihotyypeille sopivat tuotteet

Aurinkoisia säitä toivottaen,

Rita